15.4.2016

Muokattu Aino-mekko

Joululahjaksi saamani saumuri "aiheutti" minussa sellaisia tuntemuksia, että haluan tehdä itselleni ensimmäisen mekon ikinä. Sellaisen mekon, joka käy joka paikkaan ja on mukava päällä. Lainasin kirjastosta kasan kirjoja ja niitä selailtuani, ihastuin muutamaan malliin, joista tämä oli yksi vaihtoehto. Kirja oli Mekkotehdas aikuisille ja heti ensimmäinen kirjan malli, Aino. Yksinkertainen, helppo ja juuri sopiva aloittelijalle. Leikkelin kankaat ja surruuttelin menemään.
 
Koko neuvottiin ottamaan rinnanympäryksen mukaan. Muuten koko oli auttamattomasti liian iso minulle, mutta noudatin kiltisti ohjeita. Mekon osia sovitellessani, kaikki tuntuivat hiukan reiluilta, mutta ajattelin ettei se sitten valmiina varmaan olekaan niin iso, kangas kun ei veny lainkaan.
 
Lopputulos; rinnanympäriltä ihan sopiva, mutta muuten aivan armottoman suuri. Hirvittävän näköinen säkki. Mekko ei istunut päälleni mitenkään. Siitä alkoi kunnon muokkausprosessi. Hihat ja sivusaumat saivat kyytiä urakalla. Vyötäröltä lähti varmasti ainakin 5 cm molemmilta puolilta, hihoista muutamat sentit. Mekkoon tehdyt taskut aiheuttivat hieman päänvaivaa, mutta kiltisti siirsin ne uuteen kavennettuun helmaan, vaikka huomattavasti helpommalla olisin päässyt jättämällä taskut pois.
 

Kaventelujen jälkeen tässä on lopullinen tulos. Nyt se ei ole enää kammottavan suuri ja täysin istumaton pussi vaan sentään jollain tapaa mallaantuva mekko. Taskujen kohta ei ihan mennyt kympin arvoisesti, siitä kohtaa ei olisi pitänyt kaventaa ihan niin paljoa. Muuten mekko on ihan ok. Ei missään nimessä tiukka, vyötäröllä on vieläkin reilusti tilaa, mutta menee edes hiukan vartalon mukaan. Kaula-aukkoon en enää kajonnut, vaikka siitä tulikin hieman liian leveä.

 
Taakse pistin vetoketjun näkyville (ohjeessa piilovetoketju), koska tykkään sen tuomasta särmästä. Takaa mekko istuu hieman paremmin kuin edestä. Koko on kuitenkin sen verran reilu, että vetoketjua ei tarvitse edes aukaista sitä pukiessani.
 
Aino mekko ei ollut minun juttuni ja tuskin tulen tekemään sitä enää uudelleen. Sen mittasuhteet eivät imartele vartaloani (jos sitä nyt mikään imartelisikaan), liian väljä ja "telttamainen" tyyli vain tekevät minusta isomman näköisen, eikä istu päälleni mitenkään.
 
Silti, syntymäpäiväni kunniaksi, pukeuduin siihen ja nautin sen mukavasta, ainakin 30 vuotta vanhan puuvillakankaan tuomasta nostalgiasta sekä rentoudesta. Tämä mekko tulee kyllä olemaan käytössä, mutta uuden, paremmin istuvan mekon tulen varmasti tekemään lähitulevaisuudessa :)
 
 
 
 
Mitä mieltä olette ensimmäisestä mekkotekeleestäni?

6 kommenttia:

  1. cool! aikas makee..

    VastaaPoista
  2. Pirteä,kangas sopisi hihattomaankin hellemekkoon!Hyvä malli.Muokkaamalla saa haluamansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kuten sanoit, muokkaamalla saa haluamansa, mutta valmiit hyvät kaavat ovat mukava alku aloittelvalle ompelijalle :) Aino-mekon alkuperäiset kaavat eivät ikävä kyllä olleet sitä :/

      Poista
  3. Jos on joku hyvin istuva vanha paita niin eikös sen purkamalla sais omat kaavat?sit ei enää puuttuis kun kiva kangas ja taito ommella,no sulla sitä näyttää riittävän!kangas tai lanka niin valmista tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, itsekin olen käyttänyt hyvin istuvaa paitaa kaavana, eikä edes tarvitse välttämättä purkaa. Täytyy vain ottaa huomioon kankaan joustavuus. Taitoa ei vielä kyllä paljoakaan ole, mutta toivottavasti se tästä pikkuhiljaa kehittyy :)

      Poista