Kipsisukka

Ah, välillä käsitöitä! Onneksi minulla on ympärilläni sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse kudo tai ompele. Koska silloin, jos heille tulee jotain tarvetta, he ottavat minuun yhteyttä ja minä saan ilokseni toteuttaa/ratkaista erinäisiä pulmia.

Tällä kertaa tuli rakkaalta siskoltani tilaus. Hänen jalkansa leikataan ja siihen tulee polveen saakka ulottuva kipsi. Kipsisukalle olisi siis suuri tarve. Toteutus oli vapaa, mitään hienouksia ei vaadittu ja paria ei sukalle tarvinnut tehdä. Siskoni jopa ehdotti, että käyttäisin aina-niin-kovasti-stressaamiani jämälankoja tähän projektiin. Tutkiskelin hiukan koppaani ja mieltäni ärsyttävät akryylilangat pääsivät vihdoin muuntautumaan erimoisista jämistä kauniiksi sukanvarreksi.

Aloitin sukan teon varresta tällä kertaa ja tein 100 silmukalla noin 7 cm 2o-2n joustinta. Sen jälkeen aloitin pötkösukan teon, eli 2o-2n neuloksen, joka kiertää aina yhdellä silmukalla kolmen kerroksen välein vasemmalle. Tällä tavoin sukasta tulee erittäin joustava, helposti puettava kantapäättömyytensä vuoksi sekä hiukan suunnitellumman näköinen kuin vain sileällä kudottu versio.

Pistin vain kaikkia mahdollisia värejä peräjälkeen puikoille ja annoin mennä. Sopivissa kohdissa aina kavensin silmukoita, jotta sukka ei jäisi turhan löysäksi. Matkan varrella taisi kadota noin 30 silmukkaa varren uumeniin. Paksuuseroja langoissa oli hiukan, mutta niistäkin selvittiin ihan kunnialla, kun kavennuksia hoiti niissä kohdissa, eroa ei suuremmin syntynyt. Kärkeen päätin käyttää noin metrin mittaisen jämän heijastinlankaa, jotta ulkoillessakin siskoseni näkyisi varmasti muille liikkujille. Turvallisuus ennen kaikkea :)

Varmistukseksi, että sukka pysyisi kipsin päällä, tein nyörin jonka pujottelin joustimen oikeiden silmukoiden alta. Nyörin päihin tein lopuista langanjämistä tupsut tuomaan lisää ulkonäköä ja piristystä.

Eihän siitä mikään kaunokainen tullut, mutta toimiva ja pirteä tapaus. Ajattelin asian näin; jos teen paljon iloisen värisiä raitoja, se aktivoi aivoja ja saa iloisia tunteita (endorfiinia) aikaan. Näin ollen mieli kun on parempi, ehkä se kipsikään ei tunnu niin inhottavalta ja paraneminen sujuu nopeammin.
Taisin onnistua tavoitteessani aika hyvin, koska siskoni kehui sukkansa maasta taivaaseen. Koko osui sattumalta täydellisesti nappiin!

Lankalaihis meni ihanasti taas 143 grammalla eteenpäin ja lankakoppani alkaa ihan oikeasti ammottamaan tyhjyyttään vanhojen lankojen osalta. Enää ei ole paljoa jäljellä, joten loppuvuoden rutistuksella päästään tavoitteeseen. Taustalla kun on muutama projekti parhaillaankin kesken.... ;)