Jolie Box - Tammikuu

Vähän myöhässä tulee tämä postaus, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, eikö? Jolie Box tupsahti postiin jo muutama viikko sitten ja nyt on jo hieman tuotteitakin ehditty testailemaan. Tässä kuussahan boksin sisältö oli täynnä tuotteita, joita heiltä kysellään päivittäin. Mielestäni sisältö oli mielenkiintoinen ja innoissani olen tuotteita käyttänyt ja tehnyt omia arvioitani. Boksin sisältähän paljastui nämä kutkuttavan mielenkiintoiset tuotteet:

Alima Puren sävyttävä huulivoide, Evolven kevyesti asteittain ruskettava kosteusvoide, NYRin deodorantti, Zuiin ripsari, Terre d'Ocin voide sekä seerumi- ja meikkivoide-näytteet. Kaikki brändit olivat jo entuudestaan tuttuja, mutta Zuiita lukuunottamatta, kaikki olivat täysin uusia tuotteita. Innolla otin siis paketin vastaan ja aloin tutustumaan tuotteisiin.

 

Alima Pureen taisin tutustua heti ensimmäisenä ja sipaisin huulivoidetta huuliini. Sävy on nimeltään Daisy, joten tämä todella osui kohdalleen! Voide on aivan ihanan pehmeän ja hoitavan tuntuinen. Tuntuu huulissa enemmän huulipunalta kuin liukkaalta huulirasvalta, mutta tunne on hyvin luonnollinen eikä lainkaan tahmainen. Ihastuin koostumukseen ensikokeilulta, paras koostumus mitä olen koskaan tavannut missään huulituotteessa.

 

Voide sisältää kurpitsansiemenöljyä, kaakaovoita, granaattiomenansiemenoljyä, jojobaöljyä, oliiviöljyä, candelillavahaa ja paljon kaikkea muuta ihanaa. Huulet saavat niin vitamiineja, antioksidantteja, kosteutta kuin suojaa kuivumiselta. Joten ihastuttava koostumus on näillä ainesosilla selitetty! Ensikokeilun aikana tunsin pientä "kihelmöintiä" huulillani joten veikkailin tuotteen sisältävän piparminttua ja INCI-listaan tutustuttuani löysin kyseisen aineen luettelon lopusta! (Jollain tasolla ollaan siis kehitytty ainesosien tunnistamisessa). Tunne huulissa on hauska, virkistävän kihelmöivä, mukava ja hilpeyttä herättävä.

 

Sävy huulissa on hyvin mieto, joten tätä voi laittaa huoletta ilman peiliäkin. Tosin jos sitä levittää aivan valtoimenaan yli huulien rajojen, saat hyvinkin helposti rohtuneiden huulien näköiset tapaukset (testattu on). Kuvaa huulillani en viitsinyt ottaa tällä kertaa, koska flunssa on tehnyt tehtävänsä. Alima Pure tulee varmasti päivittäiseen käyttöön, kunhan nuhan rohduttama nenänaluseni paranee. Tällä hetkellä kyseinen alue ei tarvitse enää yhtään enempää punoitusta lisävää ainetta.

 

 

 

Evolven astettain ruskettava kosteusvoide on muun muassa sheavoita, auringonkukansiemenöljyä, papaijaa, kaakaovoita ja aloe veraa sisältävä tuote, joka on 99 prosenttisesti luonnollinen. Tämä onkin ainut tuote, jota en ole vielä testannut. Tai no, jos rehellisiä ollaan, lukematta tuoteselostetta, luulin voiteen olevan jotain muuta. Luulin siis, että se tuo samantien pientä sävyä iholle. Läimäsin sitä siis läntin käsivarteeni ja koitin saada valon kanssa siihen jotain värieroa sävyttämättömän käsivarteni kanssa. En huomannut mitään ajan edetessä, jolloin tartuin tuoteselosteeseen. Hupsis, sehän olikin astettain ruskettava eikä sellainen samantien-tuote. Kävin käsipesulla, nauroin omalle tyhmyydelleni ja tuote unohtui hyllylle. Tänään olisi tarkoitus aloittaa testikierros pakasteseitin-värisille säärilleni. Katsotaan, mitä niille tapahtuu lähipäivien aikana, stay tuned :)

 

 

Tämä oli erittäin iloinen yllätys paketissa, NYRin uutuusdeo! Ihastuttavan pirtsakka piparmintun ja limen tuoksumaailma vei minut mennessään. Kätevä roll-on ja materiaali on sopivan litkuisen paksua, jotta aines siirtyy pullosta kainaloon, mutta ei valu pitkin poikin kylkiä. Dödö on täysin alumiiniton, bambuun ja eteerisiin öljyihin perustuva paketti, jolla kainaloiden pitäisi tuoksua raikkailta 24 tuntia.

 

Sipaisin tätä vapaapäivänä kainaloihin suihkun jälkeen ja normaalisti kotona oleskellessa, hieman alennusmyynneillä pyöriessä ja rauhallisesti koirulin kanssa ulkoillessa, tuoksu oli illalla edelleen raikas ja ihana tuoksuinen. Seuraavana päivänä lähdin töihin ja laitoin tätä hyvillä mielin. Oli hieman kiireisempi päivä ja välillä päivän mittaan oli ihan lämmin työskennellessä. Surukseni jouduin pettymään pitävyyden suhteen, kun työvaatteita pois vaihtaessani, huomasin deodorantin pettäneen. Hien hajuksi sitä ei vielä voinut sanoa, mutta tuoksu ei ollut enää raikas ja ihastuttava vaan hiljalleen hien hajuksi muuttuva tunkkainen tuoksu. Voi surku! Olin niin innoissani tästä; ei ärtymistä, tuoksu miellytti, koostumus ja käyttö toimi ykkösluokkaisesti, mutta kun ei ole luottoa niin ei ole luottoa. Tästä tuli siis kotona pidettävä vapaapäivien deodorantti, jonka tuoksusta huumaannun vain kotisohvalla.

 

Tämä tulokas olikin jo vanha tuttu, joka ei ole koskaan saanut minua syttymään. Zuiin Maxi Lash Mascara on jo kulttimaineen saanut ripsiväri, jota on hehkutettu vaikka ja missä. Zuii on ihana australialainen brändi, joka on korkean luomuprosentin omaavalla kukkaismeikkisarjallaan hurmannut Suomen kamaralla jo monta vuotta. Pigmenttirikkaat ja hellävaraiset tuotteet ovat myös minun mieleeni, huulipunat ja luomivärit eritoten, mutta jostain syystä ripsivärien kanssa on ollut toisin. Kaikki kokelaat ovat varisseet poskilleni, massa on ollut liian kuivaa omaa makuuni ja tulos ei vain ole ollut mieleinen.

Zuiilla on ollut ongelmia erissään ja tämä varisemis-ongelma on myönnetty ihan heidän päässäänkin. Nyt ei ongelmaa pitäisi enää olla, mutta uudenkin erän tuote varisi. En siis tiedä, olenko onnistunut saamaan vieläkin ns. "viallista" erää vai onko asia yksinkertaisesti vain niin, että me emme pääse Zuiin kanssa yhteisymmärrykseen ja tuote ei vain sovellu minun silmilleni. No, tälle käyttämättömälle mascaralle on jo suunnitelmia, joten ei hätää siitä, etteikö sille käyttäjä saataisi :)

 

Sitten tämä ihanuus. Kosteusvoide täynnä kosteutta ja pehmeyttä sheavoista joka tuoksuu joltain tutulta, olisiko karvasmanteli? En tiedä, mutta tuoksu on voimakas, samaan aikaan hieman ärsyttävän voimakas, mutta kuitenkin jollain tavalla huumaava ja mukaansa tempaava. En yleensä pidä tämän tuoksuista voiteista, mutta joku juju tässä on, koska tätä voidetta on tullut nyt flunssa-aikana leviteltyä pitkin poikin ihoani, jopa hätätapauksessa pahasti rohtuneelle nenänalus-iholleni. Ja aina on ollut pehmoinen ja joustava iho tämän jälkeen. Tykkään!

 Paketin viimeisimpinä lituskan mallisina yllätyksinä oli Terre d'Ocin seerumi kasvoille sekä Zuiin nestemäinen meikkivoide. Zuiita löytyykin jo omasta takaa, joten tämä oli ihan tuttu tuote, mutta Terren seerumi lähtee joku ilta kokeiluun.

 

Jälleen sain kokea kutkuttavia hetkiä noutaessani pakettia ja se avaamisen riemu, kunpa näitä tulisikin useammin!! Tammikuun boksi oli iloinen piristys flunssan keskelle, joten helmikuu tervetuloa, sinua odotetaan jo kuumeisesti!! :)

 





Sana KIIRE

Kiire. Se uskomattoman helppo sana, jonka taakse voi turvautua. Sana, jonka kaikki ymmärtävät ja jota kukaan ei kyseenalaista. Se sana, joka on aina sallittu käytettäväksi. Mutta onko se oikeasti kiirettä? Vai saamattomuutta, haluttomuutta, laiskuutta tai kiinnostamattomuutta?

Itselläni tällä hetkellä kaikki asiat ovat saamattomuudesta, jaksamattomuudesta sekä haluttomuudesta kiinni, vaikka niitä koitin ensin kiire-sanan taakse piilottaa. Muutamia kertoja mietittyäni, miksi, uskalsin myöntää itselleni asiat niin kuin ne ovat. Ei tässä mikään kiire ole painanut mitenkään, vaan energiavarastot ovat vaan olleet hiukan liian kovalla kulutuksella. En vain ole jaksanut.

Yli kuukauden jyllännyt "miniflunssa" on syönyt naista sen verran, että kaikki ylimääräiset tunnit tulee käytettyä nukkumiseen. Vuorotyötä kun tekee ja vapaapäiviä on hajanaisesti, olen ollut aivan rättipoikkiväsynyt. Normaalisti riittää 6-7 tunnin yöunet, nyt menee helposti 10 tuntia. Ja kaikki ne muutamat tunnit, mitkä jää hereillä oloon ovatkin sellaisia puolihorroksessa vietettyjä niiskutus-aivastus-päänsärky-palelu-tunteja, jolloin ei liikunta, touhuaminen tai kunnon keskittyminen kiinnosta. Riittää että perusasiat on kunnossa.

Bloginkin kanssa mulla oli hieman isompiakin suunnitelmia vuoden vaihteen jälkeen, mutta koska olo on ollut niin ärsyttävän heikko, en vain ole jaksanut laittaa itseäni likoon moneksi tunniksi koneen ääreen ja luoda jotain uutta ja mukavaa. Kuvaaminen ja käsitöiden edistyminen on siis saanut odottaa.

Teitä siis ei ole unohdettu, eikä blogiin postailemisen into ole mihinkään lopahtanut. Olen vain niin puhki tästä epämääräisestä sairastelusta, että nyt on pakko antaa itselle aikaa. Toivotaan, että tämä tästä pian helpottaa, ei kai se voi määräänsä pidempään kestää...? Eihän?

Sneak peekiksi voisin kertoa sen verran että Zao, Black & White, Avril, Battington, Absolution, Mia Höytö sekä Weleda on ollut testissä, joten niistä on tulossa jotain lähitulevaisuudessa :)

Koittakaa pysyä terveenä ja ihanaa viikkoa!!

Heippa vuodelle 2016!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Viime vuoden pölyt on nyt putsattu olkapäiltä ja tänään on startannut jälleen uusi ihana vuosi, joka on toivoa täynnä :) Tervetuloa 2017!

Vuoteen kuului paljon kaikkea onnistumisista epäonnistumisiin, mutta tällä kertaa keskitytään pelkästään lainkalaihikseen.

Osallistuin toista kertaa lankalaihikseen, johon pistin erittäin kunnianhimoisen tavoitteen. Kopassani on reilusti yli kaksi kiloa kaiken maailman lankoja, jotka olivat joko iäisyyden vanhoja tai lahjoituksena saatuja. Oli täysiä keriä sekä epämääräisen kokoisia jämiä. Näistä halusin siis eroon vuoden 2016 aikana. Kuinka minulle sitten kävi? Aika hyvin, olen itse aika tyytyväinen. Ihan ei tavoitteeseen päästy, mutta jos olisi ollut muutama päivä lisäaikaa, niin kaikki langat olisin ehtinyt käyttää. Vielä muutama päivä sitten jäljellä oli 396 grammaa vanhoja lankoja ja luulin etten ehtisi tekemään niistä enää mitään. Toisin kävi.

Paksua heijastinlankaa oli sen verran, että mitään pipoa siitä ei enää saa, mutta pelkäksi tupsuksi sitä olisi ollut aivan liikaa. Koiramme heijastinvaljaat ovat jo sen verran kärsineet, joten nappasin vitosen koukun käteeni ja pylväillä koukuttelin tällaisen väliaikaisratkaisun. Malli on suoraan vanhoista valjaista, joten istuvuus on hyvä. Tuntui, että koiruuskin nautti sovituksen aikana mukavan pehmeästä ja kevyesti joustavasta pinnasta.

Sen verran ne vain ovat kesken, että sopivan kokoista nappia ei ole vielä löytynyt kiinnitykseen, joten jätin pienen langanpätkän toiseen päähän, jolla voin tehdä sopivan napinläven. Muuten kaikki langat on jo päätelty ja valjaat ovat käyttövalmiit.

Koko oranssi Schachenmayr saatiin käytettyä ja 90 gramman kerä muuntautui käyttökapineeksi, sopivasti ennen lankalaihiksen loppua. Tekoon ei mennyt kuin kaksi rauhallista aamuhetkeä.

Sitten kun pääsin vauhtiin tämän oranssin kanssa, päätin tuhota samalla myös vihreän version kopan pohjalta. Hetkisen mietittyäni päätin tehdä säärystimet itselleni. Nyt Tammikuun kunniaksi olen päättänyt alkaa kävelemään enemmän töihin, joten ne tulevat todellakin tarpeeseen, kun tuolla pimeinä aikoina liikuskelen.

Lankaa näytti olevan reilusti, mutta eihän sellaisesta paksusta mötikästä pitkälle riittänyt, joten näistä tulikin nilkuttimet. Parempi itseasiassa niin, koska nuo on sen verran paksut ja jäykät, että säärystiminä ei ehkä olisi kaikista mukavimmat jalassa. Nilkuttimet ovat nyt muutamaan kertaan testattu ja hyvin lämmittää herkkiä nilkkojani.

Nappasin kerän tosiaan kahtia, pistelin 6,5mm puikoilla 1o 1n-joustinta alusta loppuun, kaikki 23 kerrosta. Silmukoita oli 32 eli 8 puikollaan. Nämä tulivat muutamassa tunnissa valmiiksi ja vihreä Schachenmayr sai erittäin hyvän käyttötarkoituksen. 112 grammaa katosi jälleen lankavarastostani ja mieli sen kuin muuttui paremmaksi. Nämäkin kuin ehtivät ennen vuoden vaihdetta valmiiksi.

Nilkuttimien jälkeen jäi vielä sellainen olo, että jotain pientä voisi vielä ehkä keretä tekemään. Katselin loppuja keriä (6kpl) ja mikään niistä ei ottanut tuulta allensa. Mietin, millä perusteella tuhoaisin vielä yhden kerän ja päädyin tähän kaikista vanhimpaa versioon. Tämä on muistaaksi isosiskoni hommaamia juttuja joskus silloin kun olin noin 10 vuotias. Muistan langan hämärästi. Nyt kun se on yli 10 vuotta matkassani kulkenut, sen kanssa oli aika jättää hyvästit. Päätin testata tästä epämääräisen vahvuisesta langasta, kuinka pitkälle siitä riittäisi.

Löysin kaikista helpoimman ja yksinkertaisimman ohjeen huiville ja aloin kutomaan. Aloitus 3 s ja sitten aina oikealla kerroksella lisätään yksi, kunnes ollaan puolessa välissä ja vastaavasti kavennellaan samalla tavalla, kunnes jäljelle jää 3 s. Tämä oli hyvä tapa tuhota tämä lanka, koska kerä ei ollut täysi, puntari toimi suunnannäyttäjänäni. Kudoin siis niin kauan lisäyksiä, kunnes puolet kerän painosta oli käytetty ja sitten aloin kaventamaan. Hyvin simppeliä.

Lankaa oli todella mukava kutoa, vaikka sen pinta olikin hyvin epätasainen. Kaunis sininen kimallesävy, jossa mukana myös kultaista kimalletta ja valkoista pehmeyttä. Tästä syystä halusin mahdollisimman yksinkertaisen toteutuksen, jotta itse lanka pääsee oikeuksiinsa.

Huivihan siitä tuli, mutta sen verran siro, että se saa mennä reilu kaksivuotiaan neitosen käyttöön. Pituutta oli noin 70 cm ja syvyyttä 30 cm. Sopiva siis pienen neidin kaulaan. Materiaali on kuitenkin todella pehmoinen ja varmasti pieni kimallus ei haittaa käyttäjää ;)

Tämä, hyvin marinoituneesta lankakeränmötikästä huiviksi muuntautunut tapaus, painoi loppupunnituksessa 47 grammaa. Tämä valmistui uuden vuoden aattoaamuna.

Viimeisenä juttuna osuin jostain saamaan mieleeni sydämen malliset tupsut. Haeskelin tietoa niistä googlen avulla ja löysin vain jonkun hienon sydäntupsukoneen. Päätinpä siis tehdä itse kokeen yhdestä langanlopusta, joka ei oikein sovellu mihinkään hommaan määränsä ja materiaalinsa vuoksi.

Tein pahvista muotit ja kokeilin. Piirsin ihan vapaalla kädellä sydämen mallin ja keskelle reiän. Muotona pahvissa homma näytti hyvältä, mutta kun sain pahvit pois, epäilin hommaa suuresti. Mutta hetkisen langanpätkille saksia näytettyäni, kyllä se ihan kelposydämeltä näyttää, eikö?

21 grammaa paksua, hyvin pöllyävää ja höhtyväistä lankaa sain tähän pikkuprojektiin ujutettua ja lopullinen kulutus näiden parin päivän aikana oli 270 g!! Eli laihis onnistui 126 grammaa vaille täysin!! Mahtava tunne!

Luulin kyllä vahvasti, että selvitän tämän vuoden haasteen leikiten, mutta kaikki elämän käänteet eivät aina mene niin kuin Strömsössä. Väliaikainen työni kesällä vei kaiken inspiraation ja innostuksen. Ja kun hyvän ja innokkaan fiiliksen sain vihdoin syksyn mittaan takaisin, alkoi jo kello käymään hurjaa tahtia kohti vuoden loppua.

Siitä olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että jäljelle jäi sellaiset langat, jotka pystyn tekemään koska vain pois. Pari tiskirättiä niistä tekisi helposti, mutta kun en tiedä menisikö ne kuitenkaan käyttöön, niin siksi langat ovat jääneet vielä mietintämyssyn alle odottamaan vuoroaan. Mutta eiköhän nekin langat häviä kopastani hyvinkin pian, nyt kun ollaan päästy kunnolla vauhtiin :)

Ihanaa uutta vuotta rakkaat lukijani ja tehdään tästä mahtava vuosi 2017!!