29.4.2016

Gluteeniton Minttusuklaa-Juustokakku (ilman liivatetta)

Näin vapun kunniaksi julkaistaan välillä hieman herkuttelujuttuja :) Syntymäpäivilleni halusin kokeilla jotain uutta. Liivatteettomat juustokakut ovat kiven alla, joten pistin omat leipomistaitoni koetukselle ja kehittelin tämmöisen ihanan herkun, joka on helppo ja nopea tehdä sekä maistuu varmasti kaikille suklaan ystäville!


Gluteeniton Minttusuklaa-Juustokakku (ilman liivatetta)

                                           
                                             Pohja:
                                             200 g      gluteenittomia suklaakeksejä
                                             100 g      voita
 
                                             Täyte:
                                             2,5  dl     vispikermaa
                                             1     prk   Valion maustettua minttusuklaarahkaa
                                             1     prk   Valion Viola suklaatuorejuustoa
                                             1     levy  tummaa mintulla maustettua suklaata
 
 
Murskaa keksit hienoksi. Kaada sekaan sulatettu voi ja sekoita pohjataikina tasaiseksi. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja laita myös reunoille leivinpaperista suikaleet, jotta kakku irtoaa vuoasta helposti. Painele pohja tiiviisti vuoan pohjalle ja nosta jääkaappiin tekeytymään.
 
 
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita maustettu rahka varovasti vatkaten kerman sekaan ja sen jälkeen tee samoin tuorejuuston kanssa. Sulata puolikas suklaalevy. Lisää suklaa hieman jäähtyneenä täytteeseen, varovasti ohuena nauhana ja samalla kevyesti vatkaten. Rouhi toinen puolikas suklaalevystä ja sekoita se tasaisesti massaan esim lusikalla. Ota pohja jääkaapista ja levitä täyte pohjan päälle. Kopauttele vuokaa muutaman kerran pöytää vasten, jotta ylimääräiset ilmakuplat lähtevät ja täytteestä tulee tiivis ja tasainen. Laita kakku jääkaappiin ja anna tekeytyä rauhassa, mielellään yön yli.
 
Koristele haluamallasi tavalla ja herkuttele!
 

 
Kakusta ei tule kamalan korkea, joten jos haluat voit tehdä täytteen kaksinkertaisena, jolloin kakusta tulee huomattavasti näyttävämpi. Tässä kakussa, pohjassa oli vain 150 g keksejä, josta tuli aikas ohut, joten tuo 200 g on varmasti parempi vaihtoehto, ellei pidä ohuesta keksipohjasta. 
 
Kakku on erittäin täyteläinen ja jo pienikin pala tyydyttää kovimmankin makeannälän. Tosin, tämä kakku ei ole mikään ällömakea, koska sokeria ei lisätä missään vaiheessa, vaan kaikki maku tulee täyteläisestä tummasta suklaasta sekä mintun vivahteesta. Makupari, josta minä erityisesti pidän :)
 
Koristelut kannattaa tehdä juuri ennen tarjoilua, sillä omat koristelupastillini alkoivat heti liukenemaan kakun päälle kun hetken olivat asettuneet aloilleen. Alkuperäinen suunnitelmani oli yrittää tehdä kakun päälle kauniita ananaskukkia tuoreesta ananaksesta, mutta kaupassa oli niin raakoja ananaksia, että piti tyytyä hätäratkaisuun. Tokikin, minttusuklaiset pastillit kävivät kakun kanssa erittäin hyvin yksiin :) Tällä kertaa ei siis se kaikista kaunein koristelu, mutta makuhan se on se tärkein asia!
 
 
 
!!!HUOM! Päällä olevat mariannekuulat sekä ranskan pastillit eivät ole 100 % gluteenittomia, vaan molempien pakkauksissa lukee "saattaa sisältää vehnää"!!!!
 
 
 

Herkullista Vappua Kaikille!!!

 

24.4.2016

Keidas By Lumo: Kauneuden Ilta - Katja Kokko


Tunnen olevani etuoikeutettu, kun sain mahdollisuuden osallistua Keidas By Lumon järjestämään Kauneuden iltaan, jossa esiintymisvieraana oli luonnonkosmetiikkaguru Katja Kokko. Tämä ei ollut mikään bloggarien tapaaminen, vaan ihan kaikille kiinnostuneille avoin tapahtuma. Osallistujat valittiin ilmoittaumisjärjestyksessä ja itse pidin kovasti huolta siitä, että turhaa aikailua ei tapahtunut ilmottautumisen ja maksamisen suhteen. Näin ollen, sain onnekseni lunastettua paikat sekä itselleni että luononkosmetiikasta kiinnostuneelle ystävälleni :)

Tapahtuma järjestettiin täällä Tampereella viime perjantaina, ihanan tunnelmallisessa luonnollisen kauneuden paratiisissa, Keidas by Lumossa. Keidas by Lumo on minulle jo tuttu kasvohoitojen osalta ja en voi kuin ylistää tätä paikkaa! Joten tiesin jo ennakkoon, etten varmasti tule pettymään.

Katja Kokko, tuo pienikokoinen porkkanapää, jolla oli tiukkaa asiaa koko luennon ajan, piti minut kyllä niin kovassa koukussa, että en tiedä yhtään mitä ympärilläni sinä aikana tapahtui. Hän kertoi yleisesti luonnonkosmetiikasta, mitä se on, miten se eroaa synteettisestä kosmetiikasta ja miksi sitä kannataa käyttää. Kattavaa tietoa tuli myös eri sertifikaateista, ihonhoitotuotteiden koostumuksista, tuotteissa käytettävien ainesosien puhtaudesta sekä järkevästä ihonhoidosta. Tietoa tuli tuutin täydeltä ja tällainen luonnokosmetiikka-faktanimijä oli aivan haltioissaan!

Mitä uusia ja mieleenpainuvimpia juttuja jäi mieleeni olivat mm. nämä:
  • Kasvovoiteen koostumus, jossa on vain pieni osuus niitä hoitavia aineita. Siitä on yli puolet vettä!
  • Kaikkien sertifikaattien alta löytyy niitä hyviä, että vähän huonompia tuotteita.
  • INCIn lukeminen on todella tärkeää, tärkeämmässä roolissa kuin ennen (ainesosien laatu).
  • Tärkeimmät asiat ihonhoidossa, joihin kannattaa panostaa ovat puhdistus, kasvovesi ja ihoöljy.
  • Luonnonkosmetiikka on yksi parhampia tapoja vaikuttaa maailman tämän hetkiseen tilaan. Biohajoavat tuotteet, kierrätettävät pakkaukset,...

Ilta oli siis itselleni erittäin kattava paketti, joka avasi silmät jälleen aivan uusiin sfääreihin luonnonkosmetiikan suhteen! Nyt tiedän tarkemmin, mitä kannattaa seurata ja mistä tietää paremmin hoitavan tuotteen. Ainut asia, missä en ollut samaa mieltä Katjan kanssa oli se, että hinta ja laatu kulkevat aina käsi kädessä. Jotkut edullisemmat tuotteet ovat olleet puhtaampia koostumuksiltaan kuin kalliit kilpailijansa. Mielestäni hän ei ottanut huomioon brändien tuomaa "arvoa", joka tuo lisää hintaa jopa ei-ehkä-niin-hyvään tuotteeseen. Mutta siis siinä olen kyllä samaa mieltä, että kyllähän raaka-aineissa on usein varmasti eroa 10 € ja 100 € tuotteen välillä. Täytyyhän se hinta jollain lailla selittyä.

Luennon jälkeen oli pienen ostoskierroksen aika ja ainahan noin ihanasta kaupasta jotain käteen jää, varsinkin kun oli vielä mahdollisuus pieneen aleen! Lisäksi siellä oli kaikille osallistujille kiitokseksi/yllätykseksi pienet lahjakassit, jotka lämmitti ainakin allekirjoittaneen mieltä kovasti :)

























Kassin sisältö oli kaikkea pientä mukavaa, oli matkakokoinen Unique Haircaren shampoo, sekä reilusti erilaisia näytteitä. Alennuskuponki kasvohoitoon sekä esite Helixium-ihonhoitosarjasta.

Sitten ne ostokset. Pidin pussin nyörit aikas tiukalla ja nappasin vain muutaman tarkasti harkitun tuotteen. Kävin sopivasti kasvohoidossa edellisenä päivänä, joten yksi tuote oli jo varmana ostoslistalla.


Varma oli Helixium silmänympärysseerumi. Toinen ihanuus oli Kure Bazaarin Pistache-sävyinen kynsilakka, jonka bongasin tuossa taannoin Charming Nails-blogin kautta. Se vaan oli pakko saada kokoelmiin ja se onkin ensimmäinen kynsilakkani luonnollisemmista versioista *peukku ylös*
Kolmas "pakollinen" ostos oli meikkiopastuksessakin ihastustani herättänyt huulipuna Zuiilta. Sävy on Daisy ja se on kauniin heleä pinkki, loistavan värinen näin keväällä, tuo aivan erilaisen hehkun kasvoille (ainakin täysin punattomiin huulin tottuneelle). Ja minut paremmin tuntevat tietävät myös sen toisen syyn, miksi huulipuna oli pakko ostaa <3



Kuten varmasti tekstin tunnelmasta voi aistia, ilta oli ikimuistoinen ja jään innolla odottelemaan uusia tapahtumia! Tilaisuus oli erittäin hyvin järjestetty, tunnelma oli sopivan rento ja intiimi sekä vieras erittäin mielenkiintoinen. Tulen varmasti osallistumaan uudelleenkin Keidas By Lumon kauneuden iltoihin, jos vaan mahdollista! Arvosana: täysi kymppi!

21.4.2016

Korvapipo ja kauluri x2

Lankalaihistani eteenpäin viemiseksi, olen kehitellyt paljon kaikkia ideoita (kuten tiedätte). Tällä kertaa suunnitelmien toteutukseen toimi vaaleasävyiset sininen ja vihreä akryylilanka, jotka olivat täysin koskemattomia keriä. Nämäkin olivat lahjoituslankoja.

Sävyt eivät olleen ihan "mun juttuni", joten ei muuta kun miettimään sopivan ikäisiä poikia lähipiiristä, joita nämä sävyt saattaisivat miellyttää.... ja kummipoika veljineen tulivat sopivasti jälleen mieleeni, joten he ovat jälleen hyviä uhreja omille pikku tekeleilleni! :)

Lankoja oli vain molempia värejä yhdet, 100 gramman kerälliset, joten tuotokset eivät voineet olla suuria. En oikein tiennyt heidän tämän hetkisestä tarpeestaan, mutta heillä on ollut sitkeät flunssat ja influenssat kaverina tänä keväänä, joten kunnolla korville tulevat kevätpipot eivät varmaankaan olisi pahitteeksi!

Löysin netin syövereistä  Estival-blogin pitäjän erittäin hyvän ja simppelin korvapipo-ohjeen. Ohje oli todella helppolukuinen ja näppärän oloinen, joten pistin akryylilangan kulkemaan kaksinkertaisena ja pistin menemään. Ohje oli sen kätevä, että mitään ylimääräisiä laskelmia ei tarvittu korvaosuuden jälkeen ja pipot valmistuivat kuin itsestään. Montaa iltaa ei näiden parissa tarvinnut istua!


Ohjeessa oli lopuksi virkattu reunus pipon alareunaan, jonka itse toteutin mustalla heijastinlangalla tässä sinisessä versiossa. Päälle tein ison tupsun, jotta lapsosten liikehdintä näkyisi iltahämärissä joka suunnasta, sen verran vauhdikkaista yksilöistä on kyse!

Langat olivat Madate Tricoten super babya ja tein molemmat pipot 5 mm pyöröllä. Virkatun reunan ja tupsun tein siniseen pipoon mustasta Novitan heijastinlangasta ja vihreään  neon vihreästä Schachenmayrin vastaavasta, koukkuna toimi 5 mm koukku.

Lankoja jäi jonkin verran jäljelle, joten päätin vetäistä loppulangoista jonkin sortin kaulurit, niin pysyy poitsujen kaulatkin suojassa vielä petollisen kylmiltä kevättuulilta ja tuiskuilta.

Kauluriin sovelsin eri ohjeita, mutta lyhykäisyydessään se meni näin: tein joustinneuletta noin 8 cm kaksinkertaisella langalla. Sen jälkeen jatkoin sileää neuletta vain yhdellä langalla ja tein lisäykset jokaiseen oikeaan silmukkaan. Kudoin 3 kerrosta ja tein lisäykset nyt jokaisen nurjan silmukan kohdalle. Tämän jälkeen kudoin sileää niin pitkälle kuin lankaa piisasi, päättelin ja virkkasin vielä "saman sarjan" luomiseksi heijastinlangalla reunan.

Kalurissa joustinosuuden tein 5 mm pyöröllä ja sileän osuuden 4 mm pyöröllä. Virkkausosuudet tein samalla 5 mm virkkuukoukulla kuin pipoissakin.

Jostain syystä vihreän pipon ja kaulurin kuva on hävinnyt koneeltani jonnekin, joten sitä en pysty nyt esittelemään... Olenkohan vahingossa poistanut sen??!!! No kuitenkin, mallit ovat täysin samat, pipo vain oli vaalea mintun vihreä ja heijastinlanka oli kirkasta neon vihreää.

Lankaa kului näihin molempiin yhteensä 249 grammaa ja pari kerää hävisi jälleen lankakoppani uumenista! JEAH!!

19.4.2016

Välietappi saavutettu!

Pakko vaan tulla ilmoittamaan, että vaikka täällä se ei vielä näy, yli puolet langoista on jo kudottu/virkattu uuteen muotoonsa! Olen 40 grammaa yli puolen välin :) Tuotoksiani postittelen mahdollisimman pian lisää.... (jaksaisi vaan kuvata taas kaikki...) Mutta tulossa siis käsityöjuttuja roppakaupalla!

Mutta enää on vanhoja lankoja 1 302 grammaa jäljellä! Sehän on vain pieni hujaus ja kaikki on kulutettu, eikös? Varsinkin, kun suurin osa alkaa olla eri projekteista jääneitä nyttysiä, nehän on helppo sovittaa johonkin jämälankaprojektiin vaikka.

Ja parastahan koko lankalaihiksessa on se, että tein vuoden alussa pienen lupauksen siitä, että uusia lankoja en ostaisi ennenkuin puolet vanhoista on kulutettu.. Tämä on mennyt kyllä täysin kivuttomasti tähän saakka, mutta nyt on jo muutaman viikon poltellut sen verran, että ei muuta kuin mennä hyvillä mielin lankakauppaan :)

15.4.2016

Muokattu Aino-mekko

Joululahjaksi saamani saumuri "aiheutti" minussa sellaisia tuntemuksia, että haluan tehdä itselleni ensimmäisen mekon ikinä. Sellaisen mekon, joka käy joka paikkaan ja on mukava päällä. Lainasin kirjastosta kasan kirjoja ja niitä selailtuani, ihastuin muutamaan malliin, joista tämä oli yksi vaihtoehto. Kirja oli Mekkotehdas aikuisille ja heti ensimmäinen kirjan malli, Aino. Yksinkertainen, helppo ja juuri sopiva aloittelijalle. Leikkelin kankaat ja surruuttelin menemään.
 
Koko neuvottiin ottamaan rinnanympäryksen mukaan. Muuten koko oli auttamattomasti liian iso minulle, mutta noudatin kiltisti ohjeita. Mekon osia sovitellessani, kaikki tuntuivat hiukan reiluilta, mutta ajattelin ettei se sitten valmiina varmaan olekaan niin iso, kangas kun ei veny lainkaan.
 
Lopputulos; rinnanympäriltä ihan sopiva, mutta muuten aivan armottoman suuri. Hirvittävän näköinen säkki. Mekko ei istunut päälleni mitenkään. Siitä alkoi kunnon muokkausprosessi. Hihat ja sivusaumat saivat kyytiä urakalla. Vyötäröltä lähti varmasti ainakin 5 cm molemmilta puolilta, hihoista muutamat sentit. Mekkoon tehdyt taskut aiheuttivat hieman päänvaivaa, mutta kiltisti siirsin ne uuteen kavennettuun helmaan, vaikka huomattavasti helpommalla olisin päässyt jättämällä taskut pois.
 

Kaventelujen jälkeen tässä on lopullinen tulos. Nyt se ei ole enää kammottavan suuri ja täysin istumaton pussi vaan sentään jollain tapaa mallaantuva mekko. Taskujen kohta ei ihan mennyt kympin arvoisesti, siitä kohtaa ei olisi pitänyt kaventaa ihan niin paljoa. Muuten mekko on ihan ok. Ei missään nimessä tiukka, vyötäröllä on vieläkin reilusti tilaa, mutta menee edes hiukan vartalon mukaan. Kaula-aukkoon en enää kajonnut, vaikka siitä tulikin hieman liian leveä.

 
Taakse pistin vetoketjun näkyville (ohjeessa piilovetoketju), koska tykkään sen tuomasta särmästä. Takaa mekko istuu hieman paremmin kuin edestä. Koko on kuitenkin sen verran reilu, että vetoketjua ei tarvitse edes aukaista sitä pukiessani.
 
Aino mekko ei ollut minun juttuni ja tuskin tulen tekemään sitä enää uudelleen. Sen mittasuhteet eivät imartele vartaloani (jos sitä nyt mikään imartelisikaan), liian väljä ja "telttamainen" tyyli vain tekevät minusta isomman näköisen, eikä istu päälleni mitenkään.
 
Silti, syntymäpäiväni kunniaksi, pukeuduin siihen ja nautin sen mukavasta, ainakin 30 vuotta vanhan puuvillakankaan tuomasta nostalgiasta sekä rentoudesta. Tämä mekko tulee kyllä olemaan käytössä, mutta uuden, paremmin istuvan mekon tulen varmasti tekemään lähitulevaisuudessa :)
 
 
 
 
Mitä mieltä olette ensimmäisestä mekkotekeleestäni?

9.4.2016

Nurmilintu

Rakkaalla ystävälläni oli eilen syntymäpäivät. Pohdin pitkään, mitä hänelle oikeasti voisi ostaa tai tehdä itse sellaista, joka ei olisi viikon päästä kaapin perällä pölyttymässä.

Sain tältä samalta kyseiseltä ihmiseltä lahjoituslankoja roppakaupalla tuossa tovi sitten. Seassa oli myöskin täysiä keriä vyötteineen ja niitä siinä silmäillessäni ajatus alkoi syntyä. Siellä oli yksi liukuvärjätty lankakerä, jonka olemme ostaneet yhteisellä lankakauppareissullamme vuosia, vuosia sitten. Muistan vielä, kuinka hän silloin ihastui siihen lankaan ja haaveili tekevänsä jonkun huivin siitä. Päätin totetuttaa hänen haaveensa ja etsin sopivan huivimallin ravelrysta ja aloin kutomaan!


Ohjeeksi valikoitui monesti muiden blogeissa vilahdellut Nurmilintu, jonka on suunnitellut Heidi Alander. Ohje on erittäin helppolukuinen ja siinä toistetaan vain kahta eri mallineuletta. Huivi on todella helppo ja yksinkertainen tehdä, joten tällainen ensikertalainenkin selvisi tehtävästä helposti.

Lanka on aivan taivaallisen pehmeä Cewec marino soft ja 6 mm pyöröpuikko (80cm) toimi hommassa mallikkaasti. Oikeastihan tämä ohje on kirjoitettu paljon ohuemmalle langalle, mutta hyvin toimi näinkin. Sen verran muutoksia jouduin tekemään matkan varrella, että ensimmäisen pitsiosuuden jälkeen, en tehnyt kuin puolet ainaoikea-osuudesta ja siirryin jo seuraavaan pitsiosuuteen. Eli huivi on periaatteessa 9 silmukkaa kapeampi kuin kuuluisi. Lisäksi langan rajallisuuden vuoksi, viimeinen pitsikerros jäi tekemättä. Lopputulos on kuitenkin mielestäni erittäin kaunis eikä yhtään keskeneräisen näköinen.

Lankaa kului 92grammaa ja vain 2 g jäi jäljelle, kun puntaroin.


Lahjan luovutin eilen aamusta jo ystävälleni ja hän tykästyi huiviin kovasti! Lahjan annon yhteydessä, muistutin häntä tästä langasta ja siitä kuinka hän haaveili uudesta huivista. Ajatus palasi hänen mieleensä, ja hymy saapui hänen kasvoilleen. Huivi oli hänen kaulassaan koko vierailuni ajan ja uskon hänen kyllä käyttävät sitä jatkossakin :)

Kun näin tuon kauniisti laskeutuvan ja istuvan huivin ystäväni kaulalla, kaikki omat vanhat huivini näyttävät aivan onnettomilta tekeleiltä. Luulin että en ole tällaisten kauniiden huivien perään, mutta tämän nurmilinnun myötä, sisäinen huivi-ihmiseni heräsi ja nyt on jo toinen huivi suunnitteilla. Mitä luultavimmin jatkan Heidi Alanderin kauniiden huivien matkassa ja langatkin on jo valittu :) Kohta saan itsekin kulkea kaunis, ihana huivi kaulallani!


Mukavaa viikonloppua ihanaiset!

7.4.2016

Ovenkahvat


Asumme vanhassa omakotitalossa. Meillä on vanhat ovet, joissa on alkuperäiset kahvat. Kahvat ovat nähneet elämää jo vuosikymmenien ajan ja kulumia, kolhuja sekä muutakin ajan patinaa on tullut. Nämä kahvat ovat aiheuttaneet meille pientä ärsytystä, koska kahvoista erittyy käsiin erittäin inhottava metallin haju, aina kun niihin koskee. Pitkään mietittiin, mitä niille pitäisi tehdä, kunnes jämälankapussini "kertoi" meille vastauksen; tehdään virkkaamalla niihin uudet värikkäät suojat! :)


Omasta päästä kehittelin joka kahvaan sopivan suojan, virkkasin pötköä kiinteillä silmukoilla ja tarvittaessa joko suurensin tai kavensin sitä, riipuen kahvan mallista. Muutaman illan niitä väkerreltyäni, meillä oli joka huoneessa kahvat suojattu. Ei enää metallin hajua käsissä ja saatiin hiukan lisää väriä sisustukseenkin; oranssia, punaista, vihreää, mustaa sekä sinistä. Lisäksi ne tuntuvat ihanan pehmoisilta käteen sekä koira saa ovet paremmin nykyään auki, kun tassu ei luista pehmeän pinnan ansiosta.

Langat ovat jotain paksumpia langanloppuja vuosien varrelta, joista ei sen tarkempaa muistikuvaa. Kaiken kaikkiaan kahvojen tuunaamiseen kului yhteensä 141 grammaa lankaa, joten lankalaihis liikahti taas ihan mukavasti eteenpäin.

Ja parasta on se, että juurikin nämä paksut ja tuntemattomat langanloput ovat olleen murheenkryynini jo pitkään, koska niille ei ole löytynyt sopivaa funktioita, koska niitä on ollut niin vähän joka sorttia. Mutta tähän ne kävivät paremmin kuin hyvin :)



 
Kummista itse tykkäät enemmän, suojaamattomista vai suojatusta kahvoista? :)

3.4.2016

Kuukauden Tuote 4/2016 : RMS Beauty Volumizing Ripsiväri

Tämän kuukausi on spesiaali minulle. Tässä kuussa on syntymäpäiväni ja aina sen myötä minulle tulee sellainen tunne, että alkaa uusi aikakausi. Talven synkkyys jää taakse ja kevät saapuu uusin tuulin. Uusi alku, uudet haasteet, kaikki on mahdollista. Siksi tämän kuun kuukauden tuote ei voi olla mikä tahansa "hyvä" tuote, vaan siinä pitää olla enemmän syvyyttä ja tunnetta. Sellainen tuote, joka saa minussa isoja tunteita liikkeelle.

RMS Beauty volumizing ripsiväri saa minut joka päivä vakuutetuksi laadullaan ja ihanuudellaan, joten valinta oli tällä kertaa helppo. Tästä ripsarista on todellakin tullut uusi suosikkini, Lily Lolon on siis aika väistyä!

RMS Beauty on amerikkalaisen naisen, Rose-Marie Swiftin, kehittelemä tuotesarja. Hän toimi ammattimeikkaaja vuosia julkisuuden henkilöillä, mutta sairastui vuosien saatossa meikkituotteiden kemikaaleista. Tervehdyttyään hän perusti RMS Beautyn, joka sisältää vain laadukkaita ja luonnollisia ainesosia. Kaikki tuotteet ovat raakoja ja luomulaatusia. Tuotteita ei ole testattu eläimillä ja pakkauksissa on otettu huomioon kierrätettävyys. Hyvältä kuulostaa siis!


RMS on ohut ja pitkä, hopean värinen hylsy, joka on mukavan kokoinen käytössä. Design on mielestäni tyylikkään pelkistetty ja yksinkertainen. Ainetta löytyy normaalin ripsarin verran, 7 ml, joka on tuntunut kyllä todella riittoisalta. Sävy on omaan makuuni sopivan syvä musta ja koostumus on voidemainen, sopivan paksu ja täyteläinen, ei lainkaan kuiva. INCI pitää sisällään mm. carnaubavahaa, mehiläisvahaa, auringonkukkaöljyä, manteliöljyä, sheavoita, vehnätärkkelystä sekä mineraalipigmenttejä. Tämä siis varmasti selittää voidemaisen koostumuksen.


Harja on isohko ja tuuhea. Hylsyn annostelumekanismi toimii hyvin ja massaa tulee harjaan juurikin sopivasti kerralla. Maskara leviää ripsiin helposti ja kauniisti ja jo yhdellä kerroksella saa kauniin luonnollisen lookin aikaiseksi. Itse kuitenkin pidän vähän vahvemmasta tyylistä, joten odottelen rauhassa ennen toisen kerroksen levittämistä. Näin olen todennut saavani parhaimman lopputuloksen. Massa tarttuu parhaiten ja jälki on siistiä.


 
Kuvassa vain kaksi kevyttä kerrosta volumizingia. Ripsien taivutus pysyy ihan hyvin, ehkä ihan hiukkasen verran suoristaa, mutta ei häiritsevästi. Kerroksien jälkeen ripset ovat joustavat ja "voidemaiset". Mitään rakeista ja epäsiistiä jälkeä tällä ei saa aikaseksi. Volumizing ripsarilla voin huoletta mennä hikoilemaan jumpille, kävellä räntä- tai tihkusateessa tai antaa allergioiden hieman kutitella silmiä ilman, että ripsivärit olisivat pitkin poskia. Kertaakaan ei ole RMS varissut tai levinnyt normaalissa käytössäni.

RMS Beauty tuntuu todellakin hoitavalta ripsissäni ja vielä kun jälki on erinomaista, eihän tähän voi kuin rakastua! Luulin pitäväni enemmän karkeammasta massasta, mutta tämän tuotteen jälkeen, en ole enää samaa mieltä. Tässä ripsivärissä on kaikki kohdallaan; sopivan syvän musta sävy, ripsien kunnon näyttävyys sekä sään/hikoilun kestävyys. Jos kuitenkin jotain negatiivista pitää etsiä, niin ainoana miinuksena pitää sanoa ripsarin hinta, joka on hieman korkeampi kuin muilla kilpailijoilla. Olen kuitenkin valmis maksamaan tästä sen verran, niin hyvästä ripsarista on kuitenkin kyse!



Oman RMS Beauty volumizing ripsivärisi voi ostaa täältä:

Biodelly.fi , 33,90 €
Eleven.fi , 32,70 €
Naturelle.fi, 32,00 €
Sistersbeauty.fi, 32,00 €
Greenlips.fi, 33,50
Liinun organic beauty , 35,00 €



 

2.4.2016

Kuplasukat

Nämä ovatkin olleet jo jonkin aikaa valmiina. Ennen jo kevätkalenterisukkia. Alun perin aloitin tekemään eräitä kirjoneulesukkia novitaknits.com-sivustolta, mutta vaaksan verran varsia tehneenä, ne näyttivät jotenkin tylsiltä. Samoihin aikoihin sain ihanan muistutuksen sähköpostiini kuplaneuleesta ja siitähän se idea syntyi! Purin mälsän näköiset sukanvarret ja aloitinkin varpaista päin nämä uudet sukantekeleet.


Silmukoita pistin 52 ja 4mm sukkikset hoitivat työt. Ajattelin kuplaneuleen vetävän sukkaa vähän kasaan, mutta näin ei käynyt. Liian suuret ne eivät ole, mutta hieman väljemmät kuin mitä normaalisti teen.

Opettelin myös ihan uutena juttuna tekemään tiimalasikantapään, joka oli varsin mukava tuttavuus, nopea ja helppo tehdä. Plussaa tiimalasikannalle siitä, että kuvioneule pysyy muuttumattomana, koska kantapäätä varten ei tarvitse tehdä yhtään lisäyksiä. Mitään uudelleen laskemisia ja kehitelmiä ei siis tarvita. Tätä tulen varmasti käyttämään tulevaisuudessa kirjoneulesukkia tehdessäni.

Kuplaneuletta tein niin pitkään varteen, kuin vaaleanpuna-kirjavaa lankaa vain riitti ja loput harmaat kulutin varren 1 o-1 n-joustinneuleeseen, jossa oikeat silmukat tein kiertäen. Muutaman kerran tein joustimen takana lisäyksiä, jotta varresta ei tulisi liian kireä.


Tässä kuvassa koitin kovasti saada tuota ihanan epätasaista pintaa kuvatuksi. Neuleen pinnasta ei tule tasainen vaan ihanan kuplikas, kuten nimikin jo kertoo.

Kuplaneule on peräisin Neulova Narttu-blogista, josta saa ladattua kuplalapasten ohjeen ilmaiseksi, sivun oikeasta laidasta. Mallineuleen teko on varsin helppo, joten sitä on yksinkertaista muuntaa sukkaan, pipoon, tai mihinkä vaan. Todella kiva neulemalli!

En vielä tiedä, jäänkö nämä polvisukat itselleni vai raaskinko laittaa nämä eteenpäin, sen tulevaisuus näyttäköön.
 
Mukavaa viikonloppua!