31.7.2015

Neljä Eri Ripsiväriä - Plussat & Miinukset

EDIT: 7.8. Lisätty unohdetut kuvat


Tämä juttu on ollut suunnitelmissani jo pitkään. Olen halunnut tehdä yhden kattavan postauksen omistamistani ripsiväreistä; niiden plussista ja miinuksista. Olen hommaillut tarkoituksella eri valmistajien maskaroita, jotta tulee testattua mahdollisimman paljon eri versioita ja ei jämähtäisi mihinkään "ihan ookoo"- ripsiväriin. Itselleni ripsiväri on kuitenkin se tärkein kosmetiikkatuote, joten uudelle tulokkaalle on aina tilaa meikkipussissani.

Jos olet harkinnut ripsareita eri merkeiltä, onneksi olkoon! Nyt saat hyvän kosketuksen näihin neljään valmistajaan:




Lily Lolo -Lash Alert (vanha versio)
Benecos - Multi-Effect 
Lavera - Deep Darkness
Kjaer Weis

Lily Lolo                         Benecos                                     Lavera                             Kjaer Weis



Benecos - Multi-Effect




Kaksi kerrosta
+ Paras lopputulos
+ Hyvin tuuheuttava ja pidentävä maskara                  
+ Edullinen                                                                  
                                                                                     
- Ei pysy lainkaan (leviää 15 minuutissa pitkin luomia)
                                                                                   


Lily Lolo - Lash Alert



Kaksi kerrosta
+ Parhaiten tuuheuttava
+ Mattapintainen
+ Tarttuvuus ensiluokkaista
+ Kestää hikoilun ja sateen

- Varisee hieman päivän mittaan


Kjaer Weis



Kaksi kerrosta
+ Parhaiten pidentävä
+ Kestää hikoilut ja tihkusateen
+ Täyttömahdollisuus, joka on halvempi
+ Tyylikäs ulkomuoto

- Tekee helposti klimppiset ripset


Lavera - Deep Darkness



Kuusi kerrosta
+ Kestää parhaiten sateen
+ Iso pakkaus
+ Luonnollinen (jos tykkää, minä en)

- Ei tartu
- Ei pidentävää tai tuuheuttavaa vaikutusta




Tässä vielä ripsikuvat uudelleen aseteltuna rinnakkain, jolloin ripsarien ominaisuudet erottuvat paremmin:

Benecos                                                                                               Lily Lolo

Kjaer Weis                                                                                             Lavera

Itse luulin, että ei ole Kjaer Weisin voittanutta. Olin väärässä. Lily Lolo loppui juurikin tuohon kuvaushetkeen ja tajusin pitäväni siitä vielä hitusen verran enemmän. Tuo kunnon tuuheus on se mitä olen kaivannut Kjaerin tuotoksesta. Voiton vei siis omassa vertailussani Lily Lolo!


Mikä on oma suosikkisi?


26.7.2015

Naisten tuubisukat

Näistä ikuisuus-tuubisukista olen marissut joskus aiemminkin tällä, varmaan vuoden vaihteessa. Pitkän ja kivisen tien, yhdessä sukkien kanssa kuljettuamme, sain ne vihdoinkin tehtyä valmiiksi.

Olen paksumpien lankojen ystävä, jotta tulee nopeasti valmista, en tällaisten "oikeanpaksuisten" sukkalankojen laisinkaan. Varsinkin yksitoikkoisena tuubina tehtynä, näiden tekeminen tuntui kestävän ikuisuuden. Lanka oli Nallen luontopolkua ja sitä kului koko kerä. Puikot oli ärsyttävänkin ohuet, 2,5mm sukkikset.



Ensimmäisen sukan tein todellakin pidemmällä aikavälillä (puoli vuotta), toisen sukan sitten ahkeroin muutamassa illassa. Kärkeen päästyäni, tajusin ettei lanka riitä millään loppusukkaan. Lankaa ei ollut lisää, eikä sitä enää saa mistään, poistoista kun sen ostin joskus aikoja sitten. Eihän siinä mitään, purin valmista sukkaa tarpeeksi ja jaoin langan raidat tasan. Pätkin ja rakensin siis langat kokonaan uudelleen. Kudoin sukat valmiiksi ja päättelin. Olin oikein tyytyväinen, mutta niistä näytti tulleen inasen liian pienet. Sukkien saajalla kun on hieman isompi jalka kuin minulla, niin se jäi mieleni syövereihin muistuttelemaan itsestään.

Tuubisukan kuvio läheltä

Kului tovi ja tein lankojen järjestelyhommia, kunnes löysin pienen nöttösen juurikin tätä samaa sukkalankaa, jota aiemmin olin kissojen ja koirien kanssa etsinyt tuloksetta. Taistelin päässäni kiivaasti, puranko sukat vielä kerran vai annanko jo olla. No, purkuhommiksihan se vielä kertaalleen meni. Purin, kokosin jälleen lisää lankaa ja ei muuta kuin annoin mennä! Nyt sukista tuli sellaiset kuin oletinkin niistä tulevan, oikean kokoiset ja samanlaiset. Sukkien saajakin oli tyytyväinen :)

Painoa sukille tuli 95 grammaa, jonka saan taas iloisena lisätä laihikseeni :)


22.7.2015

Gluteeniton Treenaajan Rahkamarjapiirakka

Kaikessa yksinkertaisuudessaan, tämä piirakka on tajuttoman hyvää, sisältää todella paljon hyviä aineksia ja linjojansa ajattelevakin voi syödä tätä huolella. Lisäksi se on noepa tehdä ja helposti varioitavissa. Ohjetta hiukan muunneltu, alkuperäinen on täältä.





Herkullinen Rahkamarjapiirakka


                                                    Pohja:
                                                    3     dl    kaurajauhoja
                                                    1,5  tl     kanelia
                                                    1     tl     leivinjauhetta
                                                                   hippunen suolaa
                                                    1     dl    sokeria

                                                    4     kpl  valkuaisia
                                                    1     dl    pehmeää rasvatonta maitorahkaa (125g/puoli purkkia)
                                                    0,5  dl    juoksevaa margariinia tai 2 muussattua banaania

                                                          Täyte:
                                                    4     kpl  keltuaisia
                                                    1,5  prk  pehmeää rasvatonta maitorahkaa (375g)
                                                    2     tl     vaniljasokeria
                                                    0,5  dl    sokeria (maun mukaan)
                                                                  marjoja, hedelmiä, raparperia
                                                                  (perunajauhoja jos pakasteita)


Tee ensin pohja. Sekoita kaikki kuivat aineet sekaisin yhdessä kipossa ja kosteat aineet toisessa. Kaada kuivat kosteiden sekaan ja sekoita kunnolla tasaiseksi. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla pohjasta ja reunoilta. Kaada taikina vuoan pohjalle.

Sitten täyte. Sekoita kaikki aineet kunnolla keskenään. Täytä piirakkapohja marjoilla, raparperilla tai hedelmillä kunnolla, niin ettei pohjaa paljoa näy. Kippaa rahkatäyte päälle ja tasoita. Paista piirakkaa 175 asteessa noin 45 min. Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.


Oma piirakkani on tehty pakastevadelmista sekä -mustikoista, joten sulatin niitä hieman ja sekoitin pari teelusikallista perunajauhoja, varmistaakseni täytteen jähmettymisen kunnolla. Lisäsin myös hieman paistoaikaa, jolloin pintaan sekä reunoille tuli enemmän väriä.



Mielestä tällainen tasajako on täydellinen; puolet pohjaa ja puolet täytettä. Pohja on ihanan pehmeä ja maukas, ei mistään höttö-möttö-jauhoista vaan kunnon kaurajauhoista tehty. Täyte rahkaisan täyttävä, pehmeä ja raikas. Ei liian makea, muttei kuitenkaan mikään hapan rahkaöveri.
Kaikki on täysin balanssissa; ainesosat, maku ja koostumus :)


NAM NAM!!!

.




20.7.2015

Gluteenittomat pikasämpylät (ilman hiivaa)

Gluteenittomaksi siirryttyäni, leivän syönti on vähentynyt, mutta kuitenkin haluan syödä leipää muutaman palasen päivässä. Kaupassa muutama sämpylä tai yksi pieni leipänen, maksaa 4-5€, joka tekee aikamoisen loven rahapussiin. Tästä syystä leivon suurimman osan leivistä itse. Kohta vuoden gluteenittomien leipien leipomista harjoitelleena, olen jo alkanut pääsääntöisesti onnistumaan yrityksissäni. Joskus kuitenkin, varsinkin näin kesällä, ei jaksa korventaa uunin edessä ja silloin on mukavampi turvautua kaupan leipätarjontaan.

Nyt on kuitenkin tarjolla niin helppo ja nopea ohje, että sämpylät on tehty ja paistettu puolessa tunnissa! Ei uunin korventamista, ei kohottelua eikä sotkuisia käsiä! Parasta on se, että näihin ei tule lainkaan hiivaa, joten vatsaongelmista kärsiville nämä sämpylät ovat täydellinen vaihtoehto :)





Hiivattomat pikasämpylät (noin 15 kpl)


                                                  2,5  dl    maissijauhoja
                                                  3     dl    kaurajauhoja
                                                  5     dl    vaaleita gluteenittomia jauhoja
                                                  1,5  rkl   leivinjauhetta
                                              n. 2     tl     suolaa
                                              n. 3     rkl   juoksevaa hunajaa
                                                  5     dl    kylmää vettä


Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ruokalusikalla. Lisää hunaja ja vesi. Sekoita taikinaa oikein kunnolla, kunnes se on tasaista, aika löysää massaa.

Nostele lusikalla sopivan kokoisia palleroita pellille (voit tasoitella niitä hiukan jauhotetuin sormin) ja paista 200 asteessa noin 15 min.

Nauti!



Sämpylöihin tulee hieno rustiikkinen pinta leivinjauheen kohotuksesta sekä pienestä määrästä jauhoja pinnalla. Kauniin värin tarjoaa maissijauho.


Kuten kuvastakin jo näkyy, sämpylöistä tulee mukavan kuohkeita :)



Näitä sämpylän palleroita tulee tehtyä todella usein, juurikin sen helppouden vuoksi. Illalla kun huomaa, että leipä on ihan finito, näiden teko käy käden käänteessä ja saa iltapalaksi ihanaa tuoretta leipää! Jauhojen suhde sekä laatu vaihtelee kaappitilanteen mukaan ja joka kerralla onnistuu!


Pistäkääs kuulkaas taikinakipot heilumaan ja kertokaa mitä saitte aikaan :)

16.7.2015

Väripariterapiaa

Olen syönyt kynsiä ja hiuksia vahvistavaa ravintolisää nyt kuukauden päivät. Suurta kynsien vahvistumista ei ole vielä havaittavissa, mutta kynnet ovat alkaneet kasvamaan huomattavasti nopeammin. Nyt kynteni on jo sopivan mittaset myös kynsilakkojen käyttöön. Eilen putsasin kynteni vanhoista lakan jäämistä ja annoin mieheni päättää, mikä olisi seuraava lakka mitä laittaisin. Omistan jonkin verran kynsilakkoja, joten vaihtoehtoja oli reilusti eri väreissä.

Ensimmäinen ehdotus tuli kuin apteekin hyllyltä; sinistä! No, sininen lakka on juuri sopivasti ollut hetken jo loppu, joten tarjosin turkoosia. Se sai hyväksynnän, vaikka sininen olisi ollut paras. No aloin valmistautumaan lakkaamaan, kunnes Mr. Ripsivärivillasukka ilmoitti: Mä lakkaan ne sun kynnet, kun sä et osaa! Sä jätät aina sitä kynttä sieltä reunoilta näkyviin. Mä lakkaan ne.

Hetken mietittyäni, annoin luvan ja hän sai tehdä millaiset kynnet hän halusi. Ihan pelkät turkoosit ei tullut, mutta hienot kun mitkä, katsokaa vaikka:


Joka kynsi onkin erivärinen, paitsi keksisormet ovat turkoosit. Joka kynteen piti saada laittaa myös hileitä. Toteutus meni tarkan suunnittelun mukaan, eikä virheitä tapahtunut lainkaan. Siinä lakkailun lomassa, Mr Ripsivärivillasukka ihmetteli, miksi tähän hommaan pitää joidenkin käydä jotain kouluja... Hän lakkaa ensimmäistä kertaa ja nää kynnethän ovat ihan pro-tasoa! Ei se niin vaikeeta ole!




Tässä kuvassa näkyy peukalot hieman paremmin. Tuo hopea peukalo, jossa on mustaa hilettä on oma suosikkini, vähän kuin seepranraidat olisi tehty :) Mr Ripsivärivillasukan sydäntä lähellä ovat juurikin nuo turkoosit keskisormen kynnet.


Eilen alkuillasta saatiin hyvät naurut, yhteistä aikaa, hauskaa tekemistä ja ennenkaikkea VÄRIPARITERAPIAA!

Suosittelen kaikille sadepäivää viettäville pariskunnille, antakaa miestenne lakata ja koristella kyntenne, saatatte yllättyä positiivisesti ;)



Värikästä loppuviikkoa!



13.7.2015

Ulkoasu

Pientä muutosta tapahtui viime yön aikana... Vaaleanpunainen maailma alkoi tympiä pahemman kerran, joten oli muutoksen aika.... Pitkän leikkimisen jälkeen, nyt on raikasta ja uutta ulkoasua tarjolla! Itse olen oikein tyytyväinen, vaikka aivan eri linjoilla ollaan aiemman tyylin kanssa.


Kerro mitä tykkäät :)  Kaikki risut ja ruusut ovat tervetulleita :)


Mukavaa viikonalkua!!

12.7.2015

Deodorantit - Mádara & Acorelle

Kainalohygienian maailma on kaksijakoinen. On hikoilua estäviä antiperspirantteja sekä hien hajua kontrolloivia deodorantteja. Antiperspirantti ja deodorantti eroavat toisistaan tosiaan sillä, että antiperspirantti puuttuu hien muodostumiseen, deodorantti vain hajuhaittoihin. Antiperspirantin (aina) sisältämä alumiini tekee ns. "kalvon" kainalon pinnalle ja tukkii hikirauhaset, jolloin hiki ei pääse läpi ja kosketuksiin bakteerien kanssa. Deodoranteissa ei alumiinia käytetä, joten hien muodostumista ei ole estetty.

Alumiinin käytöstä on paljon ristiriitaisia juttuja yhteydessä rintasyöpään. Kasvaimista on löydetty alumiinia, mutta sitä ei olla pystytty todistamaan, että se tulisi antiperspiranttien käytöstä. Alumiinia kun saa niin ruoasta, vedestä kuin muustakin kosmetiikasta. No, antiperspiranteissa sitä kuitenkin on ja lähelle rintoja sitä lapataan joka päivä. Itse uskon ainakin, että jotain yhteyttä näillä asioilla on keskenään, siksi siirryin luonnonkosmetiikan deodorantteihin muutama vuosi sitten. Sinisilmäisenä.

Ensimmäiseksi totesin luonnonkosmetiikan deodoranttien hajumaailman, se oli aivan karsea! Kaikki haisi enemmän tai vähemmän hyttysmyrkylle tai sitten oikein imelälle, yök. Muutama varteenotettava vaihtoehto jäi vain nenääni tuoksumaan. Eka dödö minkä ostin, taisi olla joku Attituden stick, mutta se oli täysi pettymys. Ei pitänyt hajua lainkaan loitolla ja voimisti rankasti luontaista hien hajuani. Se lähti veks samantien. Kokeilin Urtekramia sekä joitain muita merkkejä. Kaikki olivat huonoja/pettymyksiä. Hikkarainen haisi tai sitten itse dödö haisi niin pahalle, etten tykännyt. Tähän kyllästyneenä, hommasin kaikkien kehuman Madaran yrttideon.


Tätä tuli käytettyä hyvän toimivuuden vuoksi pari purtiloa putkeen. Tuoksu ensin hieman etoi, mutta vahva yrttisyys alkoi hiljalleen sopia tuoksumaailmaani. Tämä dödö ei petä, vaikka kunnon hiki yllättää. Pönikkä kestää todella kauan ja iso pallo takaa näppärän levityksen. Toimiva deodorantti kaikilla osa-alueilla! INCI:stä kuitenkin paljastui potassium alum, eli luonnossa esiintyvä mineraalikristalli, joka on kaliumin ja alumiinin kaksoissuoloyhdistelmä. Äh. Dödö vaihtoon.

Mádaran loputtua ostin tämän kaksikon testiin:


Ensin ruusun (vaaleanpunainen pullo). Tuoksu on hyvin ruusu ja perus-naisten-dödömäinen. Heti perään hommasin mesiangervon (vihreä pullo). Mesiangervo on ihanan raikas ja kevyt. Molemmat deodorantit ovat todella pitäviä ja toimivia, ehkäpä jopa parempia kuin Mádara mielestäni. Jee, luottodödö on löytynyt, Acorellen mesiangervo, ajattelin.

Tovin näitä käytettyäni kuitenkin huomasin, että molempien purnukoiden päällähän lukee selkeästi; Alum crystals&blaa-blaa-blaa. Olen ollut täysin puusilmä ja pelkästään innoissani lueskellut hyviä blogipostauksia/kehuja ympäri interwebiä. En ole keskittynyt tärkeimpään, eli INCI:n lukemiseen. Olen vain olettanut koko ajan, että jos se on deodorantti, siinä ei ole alumiinia missään muodossa. Menin samaan lankaan kuin Mádarankin kanssa. Voihan %!!# peijooni!!

Potassium alumista on ristiriitaista tietoa sen osalta, että luokitellaanko se varsinaisesti alumiiniksi vai ei. Sen molekyyli on ensinnäkin huomattavasti isompi, jonka ei pitäisi päästä imeytymään elimistöön ja se on liekokasvista johdettu ainesosa. Eli ei puhdasta alumiinia suoraan, mutta alumiinia sisältävää yhdistettä kuitenkin.

Mutta oman mielipiteeni mukaan alumiini kuin alumiini. Nämäkin lähtevät vaihtoon samantien, kunhan käytän nämä loppuun. Ilmankos minun kaksi lempideodoranttimerkkiäni ovat olleet niin tehokkaita muihin verrattuna, koska niillä on ollut alumiinit käytössä. Harmittaa suunnattomasti näin jälkeenpäin, kuinka innostus voi viedä ihmisen mieltä harhaan.

Onneksi Mádaralta on tullut uutuutena alumiiniton Bio-active, joka houkuttelee edeltäjänsä tehokkuuden ansiosta. Lisäksi Logona, Lavera sekä Benecos ovat saapuneet deomarkkinoille useilla vaihtoehdoillaan, jotka kutkuttavat mieltä. Niiden pitoon ja toimivuuteen en ehkä luota niin paljoa kuin Mádaraan, mutta katsotaan, mitä seuraavaan deo-ostoskassiin putkahtaakaan.

Joku kunnon dödö olisi kuitenkin löydettävä, ennenkuin taas sisäliikuntakausi alkaa syyskuun alussa.... Ihan kaikkien mukavuuden ja viihtyvyyden vuoksi ;)


Lisää siis tulossa varmasti alumiinittomista deodoranteista kesän edetessä, pysykäähän kuulolla :)

5.7.2015

Patyka Neroli-päivävoide

Kasvovoide on aina ollut se kaikista hankalin osa ihonhoidossani. Monesti hommassa käy niin, että ensimmäiset viikot ovat lupaavia, mutta sitten alkaa alamäki. Iho samenee, on koko ajan rasvainen, näppylöitä alkaa ilmaantua tai sitten kosteutus ei enää riitä ja iho alkaa jopa halkeilemaan. Olen testaillut jos jonkinmoista rasvaa elämäni aikana ja vieläkään en ole löytänyt sitä täydellistä voidetta.

Tilasin Patykan Neroli-voiteen alkukeväästä, hyvien suosittelujen jälkeen. Voiteen pitäisi olla erittäin hyvä pintakuivalle iholleni, koska kosteutusosuus on Nerolissa hyvin hoidettu. Lisäksi siinä on paljon kaikkia hoitavia aineita ja on mahtava meikin alla.


Voide on hempeän vaaleanpunaista ja erittäin täyteläistä. Tuoksu on mukavan mieto ja hentoisen kesäinen, tuoksuu omaan nenääni mainiosti. Voiteen vaikuttavia ainesosia ovat neroli, jojoba, aprikoosi, karpalo, shea sekä seesami, muutamia mainitakseni. Pumppupullosta on hyvä annostella rasvaa sopivasti ja voide levittyy ja imeytyy nopeasti. Pakkauskoko on 50ml, joten ihan heti voide ei pääse loppumaan ja kulumista on helppo seurata. Pullon sivuilla on nähtävissä voiteen määrä sekä pumppusysteemin pohja. Käytön aikana pohja alkaa nousta pikkuhiljaa ylemmäs, josta huomaa rasvamäärän huvenneen. Kätevää.

Voide on ollut alkukeväästä saakka kokoaikasessa käytössäni ja voide todella kosteuttaa ja on erittäin paksua rasvaa. Aamuisin iho on ollut välillä rasvaisen tuntuinen ja kiiltävä, kuitenkin erittäin pehmeä ja ravittu.

Pidemmän ajan Nerolia käytettyäni, ihoni alkoi kuitenkin muuttua "tunkkaiseksi" ja tunsin että nyt on pakko olla rasvaamatta ja antaa ihon hengittää, kuivumisenkin uhalla. Nyt seerumiin siirtyneenä, voide tuntuu vieläkin paksummalta ja "tunkkaisemmalta" iholla. En ole käyttänyt sitä kuin muutaman kerran, kun ihoni on huutanut kosteutusta huolimattoman ihonhoitoni vuoksi. Ihoni voi nyt paremmin kuin voiteen käytön aikana.

Meikin alla voide toimii todella loistavasti ja sitten ei laisinkaan. Jos käytän Lily Lolon mineraalipohjaa, Neroli on mitä mahtavin pohjustustuote. Mineraalipohja tarttuu ihoon todella hyvin ja kestää koko päivän moiteetta. Rakastamani Terre d'Ocin BB-voide taas ei toimi Nerolin kanssa millään tapaa. BB-voide takkuaa iholla ja rullaantuu minkä ehtii. Kokeilin muutaman kerran sekä sormin että siveltimellä levitystä ja molemmissa tuloksena oli kirjava/laikukas meikkipohja. Terre on siis ollut koko kevään jäähyllä tästä syystä ja Lily Lolossa on pysytelty tiivisti.


Patykan Neroli on todella hyvä voide niille, joiden iho huutaa rasvausta. Oma ihoni on pintakuiva ja välillä todella janoinen, mutta Neroli on kuitenkin vähän liian voimakasta tavaraa omaan naamaani laitettavaksi säännöllisesti. 

Meistä ei, ikävä kyllä, tullut Neroilin kanssa kumppaneita, mutta voide oli erittäin hyvä kokemus ja tulen käyttämään sen varmasti loppuun. Opin matkan varrella paljon lisää omasta ihostani ja sen käyttäytymisestä sekä tarpeista. Olen koko ajan luullut että tarvitsen erittäin täyteläisen, kosteuttavan ja tehokkaan voiteen, mutta tarvitsenkin kosteutusta, hoitavaa keveyttä ja hengittävyyttä. Tästä on taas hieman helpompi jatkaa etsiskelyä eteenpäin. Minne tie vie seuraavaksi, se on vielä arvoitus :)



4.7.2015

Terre d´Oc Kaktusviikunaseerumi

Tässä kesää kohti mennessä olen koittanut muokata kasvojenhoitorituaalejani yksinkertaisemmiksi ja toimivammiksi. Tuntuu että purkkia ja purnukkaa on kaapit väärällään, mutta loppujen lopuksi käytän vain muutamaa tuotetta. Testailen eri yhdistelmiä vähän väliä ja en enää hetken päästä muista, mikä kombo oli hyvä ja mikä huono.

Silmänympärysvoiteen kanssa sain asiat kondikseen ja silmänympärysihoni voi erittäin hyvin tällä hetkellä. Kasvovoiteiden kanssa ollaan vielä hieman epävarmalla maaperällä, mutta unelmaseerumini on löytynyt!

Pitkään olin eri vaihtoehtoja puntaroinut. Brändeistä Absolution oli yksi vahva ehdokas ja toinen oli Estelle & Thild. Molemmat vaikutti erittäin hyviltä, mutta "se juttu" puuttui minun ja näiden tuotteiden väliltä. Niinpä jätin seerumiostokset hetkeksi hautumaan.

Seuraavaa kosmetiikkatilaustani tehdessäni, silmieni eteen lävähti niin mahtava tarjous Terre d'Ocin kaktusviikunaseerumista, että sitä ei vain voinut jättää väliin. Tuotteesta olen kyllä kuullut erittäin paljon hyvää, mutta itse en ole sitä koskaan hypistellyt ja ihastellut missään. Pistin seerumin tilaukseen ja jäin innolla odottelemaan, minkä ihmeaineen oikein mahdoin tilatakaan :)



Seerumi oli kauniisti pakattu syklaamin väriseen satiinipussukaan sekä pahvilaatikoon. Ylellinen olo tuli heti, kun pakettia avasi.

Seerumi on ihanan hempeän vaaleanpunaista ja tuoksu huumaava; makea, pehmeä ja tyttömäinen. Pumppupullo on lasia ja 30ml satsina. Pumppu toimii todella hyvin ja annostelu on erittäin helppoa ja tarkkaa. Ainetta saa juuri sen verran kuin haluaa, ei tule liikaturautuksia. Vaikuttavina aineina on mm. kaktusviikunaöljy, hyaluronihappo, pajunkuoriuute sekä pomeranssinkukkauute (jos oikein olen ymmärtänyt INCI:n :).

Seerumi on ollut jokapäiväisessä käytössä muutaman kuukauden ja reilu puolet on vielä jäljellä. Ihoani ei enää kiristä, mutta ei kuitenkaan ole aamuisin lainkaan rasvaisen tuntuinen. Tuntuu. että kasvojeni iho hengittää paremmin ja ihoni hehkuu. Meikin alla tuote toimii täydellisesti.

Kasvovoidetta ei ole tullut käytettyä kuin muutaman kerran seerumin aloittamisen jälkeen. Ihoni voi paljon paremmin hieman kevyemmällä seerumilla kuin "tukkivalla" voiteella, ainakin näin kesäaikaan.

Terren kaktusviikunaseerumin kanssa yhteistyö jatkuu varmasti suoraan uudella pullolla, kun vanha alkaa loppumaan. Jälleen uusi luottotuote käyttöön!